Vinokino sai alkunsa syksyllä 1991, kun Turun setan tuolloinen projektisihteeri Haski Lehtikuusi esitti ajatuksen lesbo- ja homoelokuvan tapahtuman järjestämisestä Turussa. Haski pyysi avukseen elokuvatieteen opiskelijan Outi Heiskasen, ja taustalleen Turun setan vapaaehtoiset sekä Turun LGBT-opiskelijajärjestö Homoglobiinin.

Alkutaipaleen hankaluuksia

Alku oli vaatimaton: Outilla oli yhden elokuvalevittäjän puhelinnumero ja katalogi, josta elokuvat kirjallisen kuvauksen perusteella valittiin. Ensimmäinen festivaali suunniteltiin ja toteutettiin keväällä 1992 kolmessa kuukaudessa, ja sen budjetti oli 20 000 mk (3 200 euroa). Festivaalin nimeksi tuli Lesbo- ja homoelokuvan & -kulttuurin tapahtuma, ja elokuvien lisäksi tarjolla oli myös taidenäyttelyitä, teatteria ja keskustelutilaisuuksia. Tapahtuma oli välitön menestys, ja elokuvafestivaalit päätettiin järjestää toisenkin kerran.

Esityspaikat vaihtuivat ensimmäisinä vuosina tiuhaan: elokuvia esitettiin mm. yliopiston ja kaupungin auditorioissa sekä teatterissa (Turun ylioppilasteatteri ja Åbo Svenska Teater). Festareilla sattui myös kummallisia kommelluksia: milloin filmi karkasi kelalta lattialle, milloin kela taas matkasi Turun sijasta Turkkiin tai Addis Abebaan. Vapaaehtoisvoimien vaihtuminen vuosittain aiheutti tietotaidon karkaamista, ja monia käytännön asioita pohdittiin vuosi vuoden jälkeen uudelleen.

Itseään etsivä festivaali

Alkuvuosina nähtiin dokumentteja, historiallisia elokuvahelmiä ja riipaisevia ulostulokertomuksia. Homoelokuvan tekemisen tyyli oli kuitenkin muuttumassa; New Queer Cinema edusti tyyliä, jossa seksuaalinen identiteetti ei enää ole elokuvan sisällön kannalta keskeinen, vaan oma kulttuuri on itsestäänselvä näköalapaikka, jonka kautta ympäröivää yhteiskuntaa tarkkaillaan. Turun festivaali halusi olla mukana queer-liikkeessä ja muutti nimensä Pervoplanetiksi. Nimi oli itseironinen ja ylpeä, ja sen tarkoituksena oli määritellä itse pervokansan paikka universumissa. Queer ei kuitenkaan käänny luontevasti suomeksi, ja pervous ymmärrettiin liian pervosti. Yleisön pyynnöstä järjestettiin nimikilpailu, jonka tuloksena festivaali sai nykyisen Vinokino-nimensä. Valkokangas on vinossa – tai katselija, koska katsomme elokuvaa omasta näkökulmastamme, toisin kuin muut.

Muutosta ilmassa

Yleisön vaatiessa tarjonnan monipuolisuutta myös isot markkinat ovat huomanneet gay-elokuvan katsojapotentiaalin. Suuret suomalaiset elokuvafestivaalit ovat luoneet homoelokuvien sarjan ohjelmistoonsa, ja myös televisiossa on ohjelmia, joissa homot ovat siirtyneet sivuhahmoista päähenkilöiksi. Vuonna 2001 Vinokinokin päätti laajentaa toimintaansa, ja festivaali järjestettiin ensimmäisen kerran kahdessa kaupungissa, Turussa ja Helsingissä.

Vaikka suvaitsevaisuus ja moniarvoisuus lisääntyvät ja tuovat gay-kansaa pois marginaalista, Vinokino puolustaa paikkaansa elokuvafestivaalien joukossa keskittyessään yksinomaan seksuaalivähemmistöjen elokuvatuotantoon. Vinokino ei kuitenkaan ole vain gay-kansan elokuvakulttuurin näyttämö, vaan jokaisen elokuvasta kiinnostuneen tapahtuma.

1997		1998		1999
2000		2001		2002

Pervoplanet 1997

Vinokino 1998

Vinokino 1999

Vinokino 2000

Vinokino 2001

Vinokino 2002